Suomessa kani on edelleen halveksittu tuholainen, joka jyrsii omenapuut, syö ja sotkee kukkapenkit, kaivaa vielä koloja ja onkaloita talojen ja ulkorakennusten seinustoille. Monien mielestä kani on tuhoamisvimmassaan heti rotasta seuraava.

Helsingin villikanit, puhekielessä citykanit, ovat pääkaupunkiseudulla vapaiksi päästettyjä tai karanneita lemmikkikaneja (Oryctolagus cuniculus) ja niiden jälkeläisiä, jotka elävät luonnossa villiintyneenä vieraslajina. Nykyinen kanikanta on levinnyt Helsingistä Vantaalle ja Espooseen saakka. Paikallisia populaatioita on muuallakin kuten Turussa. Kani ei ole supikoiran tavoin vaeltanut meille ajan saatossa, vaan se on jätetty Suomen luontoon.

Jos et ole varma puutarhasi tihutöiden tekijästä, kannattaa miettiä edullisen riistakameran hankkimista. Kun kameran asettaa paikkaa missä olet nähnyt jälkiä tai jätöksiä, se ottaa kuvan kun liiketunnistin havaitsee liikkuvan eläimen. Kamera tallentaa kuvat muistikortille jolta kuvia on helppo tutkia läppärillä. Tämä on edullinen tapa varmistaa mikä eläin kulkee häiritsemässä.

Kaniansa kannattaa peitellä. Ei ehkä kanin vuoksi mutta muiden alueella liikkuvien ihmisten kiinnostus saattaa herätä.

Tämä ansa soveltuu myös rusakoille.

Rusakoiden määrä Suomessa jatkaa kasvuaan. Vain jänisrutto karsii kannan huiput säännöllisesti. Rusakon suurinta herkkua on omenapuiden rungot ja syksyisin ennen lumia paljaana olevat kukkapenkit ja apilanurmet. Iso uros rusakko saattaa painaa jopa 7 kiloa ja ruumiin pituus on 70 cm. Tälläinen yksilö saa kukkapenkin nopeasti myllättyä.

Rusakon metsästysaika on Suomessa 1.9.–28.2. Loukuttamalla kantaa voi rajoittaa yksilöitä pois siirtämällä.