Minkki aiheuttaa maastossa, mökeillä ja maatiloilla monenlaista päänvaivaa linnuille ja pienriistalle. Tiedät että minkki on muuttanut lähistölle kun tuntuu että piha hiljenee. Oravat, pikkulinnut, myyrät, hiiret, vesilinnut, liskot ja käärmeetkin tuntuvat kadonneen. Kaikki nämä ovat minkin perusruokaa.

Taitavana uimarina minkki käy vesilintujen pesistä syömässä munat. Minkki myös kiipeää puihin joten pikkulinnut ja niiden munat tulee myös syödyksi. Minkkiemot ovat ahkeria ruoanhankkijoita, jotka hankkivat omalle pentueelleen liikaakin ravintoa. Liika ravinto alkaa mädäntyä ja syntyy hajuhaittoja. Jos on käynyt niin että minkin pesä on jonkin rakennuksesi alla, on hajuhaitta merkittävä.

Minkin läsnäolosta voit varmistua, kun kuulet illan hämärtyessä sen rääkäisyn. Minkki on Suomessa vieraslaji ja sen äänikin kuulostaa luontoon kuulumattomalta. Ääni on kuin kollikissat tappelisivat mutta vielä vähän enemmän kauhuelokuvien suuntaan. Minkin äänen ja lisätietoja löytyy Yle Areenasta, paina tästä.

Minkkien poistaminen Suomen luonnosta on kansalaisteko. Sen poistaminen antaa elintilaa meidän omille linnuille ja eläimille. Tähän löytyy apu minkkiansoista ja -loukuista.

Minkkiloukut on verkosta rakennettuja, teräslangoin tuettuja häkkejä joihin laitetaan houkuttimeksi kalaa. Minkki astelee syötin luo ja ottaessaan siihen kiinni, sulkeutuu loukun ovi jousivoimalla. Minkki on nyt loukutettu. Ansa tulee käydä tarkastamassa päivittäin.

Minkit esiintyvät useimmiten vesistöjen lähellä. Loukkuun jäänyt vieras on vielä saatava hengettömäksi. Aikaisemmin oli tapana heittää minkki ja ansa vauhdilla veteen: minkki säikähti, rääkäisi ja tyhjäsi keuhkonsa joten hukkuminen oli nopeaa. Tämä tapa on nykyisin kielletty.

Itse suosittelen paikallisen metsästäjän kutsumista paikalle ja minkin lopettamista ampumalla (ellet itse omista luvallista asetta). Huolehdi raadosta hautaamalla se vähintään 50 cm syvään hautaan.